Ohjeita

Miten osallistun Bongaa 100 -haasteeseen?

Itsenäinen osallistuminen: tutki sivuilta löytyvää ilmiölistaa ja pidä itse kirjaa havainnoistasi. Voit käyttää hyödyksi Bongaa 100 –lomaketta ja joko tallentaa sen koneellesi (sitä voi täyttää sähköisesti) tai tulostaa lomakkeen ja tehdä siihen merkintöjä kynällä. Tai voit käyttää vaikka ruutupaperivihkoa, jos se on mukavampaa. Itsenäisestä haasteeseen osallistumisesta ei tarvitse raportoida minnekään! Teet bongailua aivan omaksi iloksesi.

Osallistuminen sosiaalisessa mediassa: Ota ilmiöistä valokuvia ja/tai kirjoita niistä havaintokertomus eli kerro, miten havaitsit ilmiön, ja jaa se missä tahansa sosiaalisessa mediassa tai Taivaanvahdissa (jos ilmiö kuuluu niihin, joista Taivaanvahdissa kerätään havaintoja). Merkitse havaintosi tunnisteella #bongaa100, niin tulet samalla kasvattaneeksi muidenkin tietoisuutta tästä havaintohaasteesta. Tunnisteella #bongaa100 merkityt havainnot Taivaanvahdissa ja Instagramissa tulevat myös poimituiksi kampanjasivuston etusivun kuvakaruselleihin. Tunniste merkitään Taivaanvahdissa havaintokertomukseen.

Osallistuminen tällä sivustolla: Tee itsellesi tunnus tälle sivustolle ja kirjaudu sisään, niin voit merkitä bongauksia tehdyiksi suoraan ilmiölistalta. Näet sen jälkeen kaikki tekemäsi bongaukset Omalta sivultasi. Tunnuksen ei tarvitse olla henkilökohtainen, vaan voitte tehdä yhteisen tunnuksen vaikkapa perheelle, kaveriporukalle tai koululuokalle.

Julkinen osallistuminen tällä sivustolla: Jos teet käyttäjäprofiilistasi julkisen tällä sivustolla, bongaamiesi ilmiöiden lukumäärä näkyy kaikille kirjautuneille käyttäjille näkyvän Bongaajat-sivun listalla. Muut kirjautuneet käyttäjät voivat tarkastella bongauksiasi, ja voit itsekin tutkia, mitä muut julkiset bongarit ovat saaneet havaittua. Profiilin voi asettaa julkiseksi Omalla sivulla kirjautumisen jälkeen.

Mitä tapahtuu, kun haaste päättyy vuoden 2021 lopussa?

Olet tehnyt tietoisesti töitä havaitaksesi ympäristöstäsi luonnonilmiöitä, jotka ehkä olisivat muuten jääneet sinulta huomaamatta. Olet näitä bongauskokemuksia rikkaampi. Ehkä huomaat jatkossa haasteen ilmiöitä paremmin, ja maailma näyttäytyy vähän ihmeellisempänä.

Haasteeseen osallistuneiden kesken ei jaeta palkintoja – koko haasteen tarkoituksena on lisätä osallistujien tietoisuutta ja ymmärrystä näistä ilmiöistä.

Miten voin käyttää Bongaa 100 -haastetta kouluopetuksessa?

Bongaa 100 –haasteen ilmiölistaa voi käyttää mainiosti hyväksi kouluopetuksessa – haasteeseen osallistuminen ilmiöoppimista parhaimmillaan. Huomaa, että haasteeseen osallistumisesta ei tarvitse raportoida minnekään!

Oppilaille voi antaa esimerkiksi tehtäväksi havaita joku opetettavaan aiheeseen liittyvistä haasteen helpoista ilmiöistä, kuten tähti, Kuu, tai tähdistö. Haasteen ilmiölistaa voi käyttää tietokantana, josta oppilaat voivat etsiä tietoa vaikkapa Kuusta tai Auringosta. Tai opettaja voi itse käyttää ilmiökuvauksia tukena kertoessaan taivaan kohteista oppilaille.

Satelliitit / avaruustekniikka

Tähtikirkkaat illat tarjoavat erinomaisen hetken satelliittien tarkkailuun. Hämärän aikaan noin tunti auringonlaskun jälkeen satelliitit näkyvät äänettöminä vaeltavina valopisteinä tähtien joukossa. Satelliittien liikenneruuhka näkyy parhaimmillaan parin tunnin ajan auringonlaskun jälkeen. Maata kiertää parhaillaan noin 20 000 suurempaa keinotekoista kappaletta. Vain murto-osa näistä näkyy paljain silmin ilman apuvälineitä.

Taivaan tunnetuin satelliitti on kansainvälinen avaruusasema ISS, joka näkyy Etelä-Suomessa kuukauden välein vuoroin aamu- ja iltataivaalla. Sen voi nähdä vaivatta paljain silmin, ja se on myös erinomainen kuvauskohde. Avaruusaseman näkymisajat omalla paikkakunnalla voi katsoa Heavens-above-sivustolta.

Satelliittien seuraaminen on mielenkiintoinen tähtitieteen harrastuksen alue, johon pääsee tutustumaan suhteellisen yksinkertaisin välinein. Tarvitaan lisäksi ripaus selkeää säätä, kärsivällisyyttä, tarkkaavaisuutta ja odottelua. Palkinnoksi on tarjolla satelliittitaivaan erikoisia kohteita.

Lisää satelliittien ja avaruusaseman sekä mm. rakettilaukaisujen havaitsemisesta voi lukea Ursan avaruustekniikka-harrastusryhmän sivuilta.

Aurinko

Auringon havaitsemisessa turvallisuus on aina syytä asettaa etusijalle. Päivätähdestämme tulee lähes 400 000 kertaa niin paljon valoa kuin täysikuusta, ja varomaton havaitsija saattaa menettää näkönsä. Auringonlaskujen ja -nousujen havaitseminen on kuitenkin turvallista, joskaan silloinkaan ei kannata ehdoin tahdoin tuijottaa suoraan kohti Aurinkoa.

Aurinko näkyy Suomen taivaalla kesäisin korkealla ja talvisin matalalla. Korkeimmillaan Aurinko on kesäpäivänseisauksena ja matalimmillaan talvipäivänseisauksena. Yö ja päivä ovat yhtä pitkän kevät- ja syyspäiväntasausten aikaan. Syy tähän on Maan pyörähdysakselin kallistuma, joka kääntää pohjoisen pallonpuoliskon kesällä kohti Aurinkoa ja talvella siitä poispäin. Tästä syystä Aurinko myös nousee ja laskee vuoden mittaan eri suuntiin. Tämän huomasivat jo jätinkirkkojen ja esim. Stonehengen monumentin rakentajat. Näiden rakennelmien suunnat huomioivat Auringon nousu- ja laskuaikoja seisauspäivinä.

Bongaa 100 -aurinkoilmiöihin kuuluu yksi ainutlaatuinen ilmiö, 10.6. tapahtuva osittainen auringonpimennys. Sitä ei siis voi havaita minään toisena päivänä. Ursa tiedottaa tarkemmin pimennyksestä ja sen turvallisesta havaitsemisesta kesäkuun alussa. Tätä ennen kannattaa tutustua Ursan ohjeisiin Auringon turvallisesta havaitsemisesta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että auringonpimennyksen aikana Auringosta tulee itse asiassa vähemmän valoa kuin tavallista, ja sen aikana on täysin turvallista mennä ulos ja toimia muutenkin normaalisti!

Planeetat

Aurinkokunnan planeetoista voit nähdä paljain silmin Merkuriuksen, Venuksen, Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen. Eikä kannata unohtaa, että myös Maa on planeetta! Uranus ja Neptunus ovat niin kaukana, että niiden näkemiseen tarvitaan kiikarit tai kaukoputki.

Planeetat eivät näy taivaalla jatkuvasti, sillä nekin kiertävät Aurinkoa kukin omaan tahtiinsa, ja ovat toisinaan Maasta katsottuna Auringon takana, tai Auringon lähellä, ja siis päivätaivaan puolella. Ne voivat myös näkyä muutoin Suomesta katsottuna matalalla, horisonttia viistäen, tai ne eivät ehkä nouse horisontin yläpuolelle lainkaan. Vuonna 2021 useimmat planeetat pysyttelevät hyvin matalalla lähellä horisonttia, ja erityisesti Jupiter ja Saturnus ovat sitä haastavampia havaittavia, mitä pohjoisempana Suomessa ollaan.

Kaikki planeetat kiertävät taivaalla samassa tasossa, jota kutsutaan ekliptikaksi. Auringon tavoin ne nousevat taivaalle idän suunnalta, ovat korkeimmillaan etelässä ja laskevat länteen. Planeetat kiertävät Aurinkoa tasossa, sillä ne ovat muodostuneet aurinkokunnan nuoruudessa Aurinkoa kiertäneessä pöly- ja kaasukiekossa.

Planeetat sekoittaa helposti tähtiin, ellei niitä osaa tunnistaa taivaalta. Planeettojen sijainti ei kuitenkaan käy ilmi painetuista tähtikartastoista tai planisfääristä, sillä ne on tarkoitettu käytettävksi vuodesta toiseen, kun taas planeetat kulkevat taivaalla omia rytmejään noudattaen. Ainoa varma tapa tunnistaa ne on käyttää tähtikarttaa, jossa planeetat ovat mukana. Planeettojen nousu- ja laskuajat sekä tarkemmat näkymisen ajankohdat löydät Ursan Tähdet 2021 -vuosikirjasta. Niitä voi haarukoida taivaalta myös Ursan tähtikartan avulla.

Kuu

Kuu voi näkyä taivaalla mihin tahansa vuorokaudenaikaan. Myös siihen liittyvät ilmiöt voivat siten olla joko päivä- tai yötaivaalla. Kuun vaiheista täysikuu on hyvin kirkas eikä siinä ole varjoja, jota korostavat pinnanmuotoja. Sen sijaan puolikuussa varjot ovat pisimmillään ja monet Kuun pinnanmuodot tulevat parhaiten esille. Kuun valo on Kuun pinnasta heijastunutta auringonvaloa.

Kuu näkyy Suomen taivaalla kesäisin matalalla ja talvisin korkealla. Kuu näyttää meille aina saman puolen itsestään. Tästä syystä usein kuulee sanottavan, että Kuun meille näkymätön puoli olisi Kuun pimeä puoli, mutta todellisuudessa tuo Kuun etäpuoli ei ole sen pimeämpi kuin lähipuolikaan. Aurinko valaisee molempia tasapuolisesti. Kuun päivä kestää kaksi viikkoa ja yö samaten – siis puolikkaan kuukauden.

Kaikki haasteen kuuilmiöt ovat havaittavissa paljain silmin, mutta jos kotoa löytyy kiikarit tai kaukoputki, kannattaa ehdottomasti kokeilla Kuun katsomista niillä. Puolikuun aikaan valon ja varjon raja näyttää erityisen dramaattiselta, sillä siinä erottuu Kuun pinnan vuoristoja ja kraattereiden reunoja.

Kuun pinnalla erottuu paljain silmin useita ”meriä” eli mare-alueita. Kenties helpoimmin niistä erottuvat Rauhallisuuden meri ja sen vieressä olevat Kirkkauden meri ja Hedelmällisyyden meri. Ne sijaitsevat Kuun ns. oikeassa yläneljänneksessä ja näkyvät Kuun kasvettua puolikkaaksi ja siitä eteenpäin vielä kolme yötä täysikuun jälkeen.

Kuun merissä ei ole vettä, kuten muinoin luultiin. Ne muodostuivat, kun Kuuhun syntyi muinoin suuria törmäyskraattereita, jotka Kuun sisältä pursunnut sula kiviaines myöhemmin täytti. Merien pinta on siis hieman nuorempaa kuin vaaleampien anortosiittipitoisten ylänköjen. Siksi merien kohdalla on myös vähemmän kraattereita. Meriä on enemmän Kuun Maahan osoittavalla puolella kuin etäpuolella, sillä Kuun pinta on meihin näkyvällä puolella ohuempi.

Ilman Kuuta maapallon akseli kallistelisi paljon nykyistä enemmän, ja olosuhteet älyllisen elämän synnylle planeetallamme olisivat olleet paljon huonommat.

Kuun havaitsemisesta voit lukea lisää Ursan Kuu ja planeetat -harrastusryhmän sivuilta.

Tähdistöt

Koko taivaanpallo on jaettu tarkasti 88 alueeseen, tähdistöihin. Tähdistöjen alueella on kirkkaampia ja himmeämpiä tähtiä. Tähtikuviot puolestaan koostuvat tähdistöjen kirkkaimmista tähdistä. Esimerkiksi Orionin tähtikuvio on monelle tuttu, X-kirjaimen tai tiimalasin muotoinen kuvio. Mutta Orionin tähdistöön kuuluvat myös kaikki sen ympärillä näkyvät himmeät tähdet.

Helpoimmin tunnistettavat tähtikuviot koostuvat verraten kirkkaista tähdistä. Joissain tähdistöissä sen sijaan ei ole kovin kirkkaita tähtiä, ja niiden tähtikuviot voivat olla hankalia hahmottaa.

Kuvioiden hahmottelemisen apuna voit käyttää Ursan tähtikarttaa. Ursan planisfääri on myös mainio apuväline, joka ei vaadi pattereita. Tähtikuvioiden bongaamiseen kannattaa valmistautua katsomalla etukäteen, mitkä tähtikuviot ovat milloinkin taivaalla ja missä ilmansuunnassa.

Tähtikartta kuvaa yllämme kaartuvaa taivasta ja sitä katsellaan (periaatteessa) alhaalta ylöspäin, kuten taivastakin. Tähtikartastossa, esimerkiksi Ursan tähtikartastossa, on useita karttoja eri vuoden- ja vuorokaudenajoille. Tutustu käyttämäsi tähtikartan ohjeisiin!

Tähdet, joukot, syvä taivas

Tähtien lisäksi syvän taivaan kohteisiin kuuluvat himmeät sumumaiset galaksit, tähtijoukot sekä tähtienvälisen aineen pilvet eli tähtisumut. Helpoimmat syvän taivaan kohteet ovat ihailtavissa paljain silminkin, haastavimmat puolestaan vaativat suurta kaukoputkea ja erittäin pimeitä olosuhteita. Monesta taloudesta löytyy kiikari, ja niiden avulla erottaa jo paljon paljaalle silmälle näkymättömiä kohteita. Vaikka tässä haasteessa ei edellytetäkään kiikareiden käyttämistä, se kannattaa ottaa mukaan, jos sellaiset löytyvät! Mutta on mahtavaa huomata, että paljain silminkin voi nähdä monenlaisia yksityiskohtia maailmankaikkeudesta.

Bongaa 100 -haasteen kohteista erityisesti Linnunradan, Orionin sumun ja Andromedan galaksin näkemiseen tarvitaan pilvetön sää ja kuuton, hukkavaloton taivas. Kohteita etsiessä kannattaa hahmottaa tähtikartan avulla ensin jokin vieressä oleva tähtikuvio, ja paikallistaa etsitty kohde kuvion avulla. Koska kohteet ovat hyvin himmeitä, kannattaa silmien antaa tottua kiireettä hämärään noin puolen tunnin ajan ja olemalla katselematta kännykkää samalla.

Kuun vaiheen voi tarkistaa Ursan etusivulta ja ajoittaa syvän taivaan bongailut lähelle uuttakuuta, jolloin Kuu on Auringon suunnalla eikä siis näy öisin.

Tähtikuvioiden paikallistamisessa auttaa Ursan tähtikartta tai jokin toinen tähtikartta, kuten Ursan planisfääri. Tähtikartta kuvaa yllämme kaartuvaa taivasta ja sitä katsellaan (periaatteessa) alhaalta ylöspäin, kuten taivastakin. Tähtikartastossa, esimerkiksi Ursan tähtikartastossa, on useita karttoja eri vuoden- ja vuorokaudenajoille. Tutustu käyttämäsi tähtikartan ohjeisiin.

Jos syvän taivaan kohteiden etsintä alkaa kiinnostaa enemmänkin, kannattaa tutustua ns. Messierin luettelon kohteisiin. Moni niistä erottuu jo kiikareilla. Charles Messier (1730-1817) laati luettelon kohteista, jotta ei sekoittaisi niitä komeettoihin, mutta luettelo jäi elämään nimenomaan syvän taivaan havaitsijoiden keskuudessa. Ursa on julkaissut näiden kohteiden havaitsemiseen ohjeet ja etsintäkartat Messierin kohteet -kirjasena. Osa Messierin kohteista ei näy Suomessa.

Lisää syvän taivaan kohteista ja niiden havaitsemisesta voi lukea Ursan syvän taivaan harrastusryhmän sivuilta.

Ilmakehän ilmiöt

Kaikki tuntevat kyllä sateenkaaren, mutta taivaalla ja ympärillään luonnossa voi nähdä paljon muitakin mitä ihmeellisimpiä valo- ja väri-ilmiöitä. Suomen kesäyön hämärässä voi nähdä kelmeän sinertävää valoa hohtavia valaisevia yöpilviä tai sitten värikäs kehä voi ilmestyä sumuisen maiseman yllä loistavan Kuun ympärille. Talvipakkasella voi kirkas ja monimuotoinen jääsumuun muodostunut halonäytelmä yllättää havaitsijan. Erityisesti keväisin voi vielä kylmän meren yllä näkyä mitä ihmeellisimpiä kangastuksia!

Monet tähtiharrastajat ovat havaitsevat myös ilmakehän ilmiöitä. Suomen pitkän, valoisan kesän aikana ei juuri voi tähtihavaintoja tehdä, mutta sen sijaan monia ilmakehän ilmiöitä on havaittavissa runsaasti. Lisäksi monet ilmakehän ilmiöt tapahtuvat hyvin korkealla yläilmakehässä, aivan avaruuden rajalla.

Lisää ilmakehän ilmiöistä voi lukea Ursan ilmakehän optisten ilmiöiden harrastusryhmän sivuilta, myrskybongareiden sivuilta sekä revontuliryhmän sivuilta.